Inga babynyheter ännu. Barnet var fixerat i bäckenet när jag var på rådgivningen för några dagar sen, men jag har inga känningar som tyder på att det skulle börja snart. Jag mår bra, cyklar fortfarande och sover långa nätter. Ser fram emot förlossningen med skräckblandad förtjusning. Jag har tänkt på den så länge att det ska bli en lättnad att äntligen få veta hur det går, men samtidigt börjar jag bli lite skraj igen. Jag är inte orolig för det värsta scenariot, dvs. att barnet eller jag ska få allvarliga skador eller dö, eftersom det är så pass sällsynt. Däremot är det VÄLDIGT vanligt att det gör vansinnigt ont, så därför oroar jag mig för hur jag ska klara av att hantera smärtan. Jag blir allt mer välvilligt inställd till epiduralbedövning ju närmare förlossningen kommer. 😛
Jag är modig och djärv och har bokat biljetter till den lokala sommarteatern två dagar efter BF. Om jag kan gå på den så är det bra, för jag vill verkligen se den, och om jag inte kan gå på den så är det också bra, för då går jag inte så mycket över tiden. Jag kan nog annars tänka mig att gå över tiden, men det betyder kortare tid att återhämta mig före vi far till stugan i augusti. Det är nog ganska skönt att jag inte själv kan bestämma när det ska sätta igång!
Famnen redo 
Ihan pian! Eiköhän kaikki mene hyvin, tsemppiä jo valmiiksi synnytykseen! 🙂
GillaGilla
Kiitos! 🙂
GillaGilla
Tsemppiä! Synnytyksessä kannattaa mennä virran mukana, eikä suunnitella ihan hirveästi etukäteen.
Minä olin etukäteen päättänyt vain yhden asian, ja se oli se, että minun on aivan pakko saada epiduraali tai sitten nukutus ja sektio ja ilman jompaakumpaa en suostu edes yrittämään. Toki olin ajatellut, että vesisynnytys olisi kivaa kokeilla, ja muutkin tällaiset eksoottisemmat jutut, mutta käytännössä mihinkään tällaiseen ei ollut aikaa.
Alkuun kätilöt olivat sitkeästi sitä mieltä, että minulla on vain harjoitussupistuksia, eikä synnytys ole käynnissä, joten minua ei edes kirjattu sairaalaan sisään, ja sitten kun kätilöt vihdoin uskoivat synnytyksen olevan käynnissä, syntyi vauva niin vauhdikkaasti, että sairaalarannekkeet saatiin vasta lapsen syntymän jälkeen. Synnytys luomuna sattui aivan järjettömän paljon, mutta pahin vaihe meni minulla niin nopeasti ohi, että voisi sitä toistamiseenkin luomuna synnyttää. Kyllä sitä nyt puoli tuntia kestää melkein mitä vain.
Se oli minulle uutta, ettei synnytyksessä tarvinnut tietoisesti ponnistaa yhtään, vaan kroppa teki kaiken ilmankin. Minä ponnistusvaiheessa vain mökötin kätilölle siitä, etten saanut epiduraalia, ja olin päättänyt, että en muuten varmana ponnista ennen kuin saan jotain kivunlievitystä, mutta lapsi syntyi muutamassa minuutissa ponnistamattakin. Ei epiduraali olisi edes ehtinyt vaikuttaa.
GillaGilla
Kiitos tsempeistä ja synnytyskertomuksestasi! 🙂 Näin olen kuullut muiltakin, että synnytys ei kuitenkaan koskaan mene niin kuin olisi etukäteen luullut/suunnitellut, joten kannattaa olla joustava (sekä päässä että alapäässä… 😉 ).
GillaGilla
Hjälp! Mä juuri nousin kuolleista ja täällä vietetään laskettua aikaa! Tarkoitan mun totaalista nettikuolemaa ja linjoilta häviämistä. Tosi upeaa, että sä olet voinut niin hyvin, että vielä ajat pyörällä ja kaikkea. Mä toivon, että vauvalla on kaikki yhtä hyvin. Olisikin mahtavaa, jos sulta menisi lapsivedet kesken kesäteatterinäytöksen 😉 Mä laitan sulle sähköpostia.
GillaGilla
Täällä jännitetään! Milloin mahtaa tulla uutisia! Pidän 24/7 peukkuja, että kaikki menee hyvin. Lycka till!
Ps. Kirjoitin nimekseni ensin Hupsu. U ja I ovat vierekkäin 😀
GillaGilla
Ei vieläkään mitään uutisia täällä. Mä veikkaan, että olet parhaillaan sairaalassa, mutta voin olla väärässäkin. Pidän peukkuja edelleen 🙂
GillaGilla
Kiitos! Kotona edelleen… 😛
GillaGilla